Tarkkaa vuotta en muista. 2002–2004 luultavammin. Olimme Palojärvellä ystäväni kanssa ja meillä mukana yhteensä viisi lastamme, iät alle 10 kaikilla.

Pidettiin laavulla kunnon “intiaanileiriä” ja kaikilla oli kivaa. Uimassa käytiin, kuka milläkin uimapukuvarustuksella ja yleensä ilman.

Makkaranpaiston ja eväiden syönnin lomassa päätin mennä uimaan itsekin luonnonluomassa asussa. Järvessä polskiessani saapui paikalle Kokemäen silloinen lääkäri, kanoottisoutelu mielessään.

Kanootin kapean vesille työntämisessä kesti aikamoinen tovi, ja olin järvessä ikäänkuin jumissa. En kehdannut nousta aataminasussa pois vedestä. Tervehdin kohteliaasti lääkäriä, sieltä järvestä. Huulet alkoivat sinertää ja ajattelin, ettei se nyt niin haittaa, kun lääkäri pelastaa kumminkin, jos jotakin ikävämpää sattuisi. Tosin silloin ei olisi voinut enää peitellä uinti”asua”.

Ystäväni nauroi rannalla katketakseen, ja ollaan muisteltu tätä usein jälkeenkinpäin. Tuli kunnolla järvessä uitua silloin.

Palojärvi ja Piikajärvi, lastemme ihana kesänviettopaikka, silloin oli aina kesät lämpimiä ja aurinkoisia. Palojärvellä käyn edelleen silloin tällöin uimassa ja muistan aina tämän tapahtuman.

Palojärvi (Kuva: Paavo Valtanen)